Voiko olla mahdollista, että täällä meidän Länsimaisessa Suomessa, olisi loisia? Toki, voihan niitä olla, mutta MINULLA ei niitä ainakaan ole, hyi yäk. Vai onko sittenkin.

Yksi maailman vanhimmista tunnetuista, ja yleisimmistä ihon loisista, näyttäisi jylläävän kotoSuomessamme, lääkäreiden ymmärtämättä (haluamatta ymmärtää?) mistä on kyse. Kyseessä on syyhy, eli scabies. Kerron tässä tarinani, joka on valitettavan monella keskustelupalstoja, sekä ystäviäni seuranneena toistuva.

Opiskelin lähihoitajaksi milleniumin alkupuolella, suoritin työssäoppimisjaksoa kunnallisessa päiväkodissa. Tuossa päiväkodissa, oli yksi, jopa henkilökunnan hyljeksimä tyttö, Veena nimeltään. Eräänä päivänä Veena oli jäänyt kotiin, kysyin syytä, ja minulle kerrottiin veenalla olevan syyhytartunta, hänen oli siis pakosta jäätävä kotiin hoidon ajaksi. Minua kehotettiin tekemään NIX-voidehoito, itselleni ja tyttärelleni. Tärkeämpänä minulle kerrottiin Veenan olevan huumeidenkäyttäjähulttioperheestä, ja he säälivät Veenaa syvästi. Eipä ollut ihme heidän mielestään, tuollaisessa perheessä kasvavan lapsen saada syyhytartunta.  Seuraavana päivänä Veena tuli päiväkotiin normaalista, syyhyn ei pitäisi enää tarttua. Veena itki ja rimpuili, kun tädit häntä väkisin pitivät aloillaan, en voinut katsoa näytelmää enää, vaan loput harjoittelustani, leikitytin Veenaa, pidin häntä sylissä ja kädestä. Olin hänelle taistelupari, jota hän selkeästi kaipasi. Reipas pieni tyttö, jolla taistelutahtoa riitti!

Syyhy olikin karstasyyhyä, tästä ei kukaan kertonut, tuskin tiesikään. Sairastuin, monella eri tavalla. Menin Pulssiin työpaikkalääkärille muutamaa kuukautta harjoittelujakson jälkeen. Käteni, sormeni olivat kuin lenkkimakkarat, märkivät , täynnä vesikelloja. Diagnoosi oli ekseema. Mielessäni ei käynytkään, että kyseessä voisi olla syyhy, koska kutinanhan kuuluisi tulla koko vartaloon, varsinkin lapsille. Tyttärelläni ei ollut mitään oireita. Kouluni jäi kesken, jatkuvan sairastelun, sekä ylettömän väsymyksen vuoksi. Töitä tein, kuin hullu. Se oli ainoa, johon ajatukset kykenivät. Hukuttaa itsensä työhön ajattelematta liikoja.

Tässä kymmenen vuoden aikana, minulla on diagnosoitu astma, atooppinen ihottuma, kuulovaurio, paha tinnitus, keskivaikea masennus, colitis ulcerosa, näön heikkeneminen, ja vaikka mitä. Reumapolille aikakin jo varattuna. Iho oli kuin paperia, hiukset korpunkuivat. Painoni saattoi heitellä 5-10kg kuukaudessa.

Törmäsin erääseen ystävääni, joka on sattumalta yleislääkäri. Hän vieraili ravintolassa, jossa olen töissä. Hän katsoi yhä karstaavia käsiäni, ja totesi yksikantaan: ”tuohan näyttää ihan syyhyltä” Pyörittelin päätäni, etteihän syyhy näin toimi. Hän vakuutti, että syyhyä on useita eri lajeja, ja vain yksi niistä aiheuttaa yleisessä luulossa olevat oireet kaikille, toiset pysyvät ihon alla, ja niitä ei välttämättä näe juuri lainkaan. Varsinkaan, jos on itsestään huolta pitävä henkilö, joka rasvaa itseään, varsinkin, jos henkilö syö allergialääkkeitä. Lapselle nämäkin oireet saattavat olla huomattavasti näkyvämmät.  Onni onnettomuudessa, että käteni olivat reagoivassa vaiheessa. Suurin osa oireista, oli sykleittäin. Tämä johtuu punkkien elinkierrosta.

Aloin tutkimaan asiaa, niin huolella, kuin kykenin. Infektiopolin kautta kaikki muut loistestit tehtiin, kalleimmat mukaanlukien, ja muut loiset suljettiin täten pois. Yhä epäilevänä, pyysin ystävältäni hevosille tarkoitetun Ivermektiinipastan, otin sitä ihmisille laskettuina annoksina muutaman kerran, sekä suoritin Nix-voitelun kaksi kertaa, viikon välein.

Ero oli uskomaton. Jo alle kahden vuorokauden jälkeen väsymys johti oikeaan uneen, väsyneenä nukuin 12tuntia lähes putkeen, ja heräsin pirteänä. Tämän jälkeen en ole käyttänyt ainoatakaan lääkettä, poislukien ihon parantumisajan cetiriziiniä, jota ilman olen nyt ollut 2 vrk. Pois ovat jääneet immunosupressiivinen Salazopyrin, joka oli ainoa, josta sain apua suolistotulehdukseen. Tätä olin syönyt vuoden, joka päivä. Pois on jäänyt nukahtamislääkkeet, unilääkkeet, aivan kaikki.

Olo on kuin superihmisellä, vaikken ole normaalia kummempi. Olo on hyvä.

Oireet ovat niin monimuotoiset, vieläkin vaikea uskoa, että onko ne nyt ohi. Kävin äitini, ja tyttäreni luona, saaden samantien tartunnan takaisin. Vuorokaudessa käteni räjähtivät, ihon halkeili sormista. Tämä on yksi syyhyn tunnusmerkki.  Pingpong-reaktio alkaa jo vuorokaudessa.Tuolloin menin ihan testimielessä paikkaan, jossa ensimmäinen virhediagnoosi tehtiin. Pulssiin, ihotautien erikoislääkärille. Näytin hänelle käsiäni, hän pyöritteli päätään. Hänen tietonsa syyhystä olivat vielä suppeammat, kuin minun ennen koko tapahtumasarjan alkamista. Nauhoitin varmuudeksi koko käynnin, ei minua muuten uskottaisi. Tulen myöhemmin leikkaamaan klippejä kuultavaksenne.

Toistan tällä hetkellä hoitoja, Stromectol-kuurilla, sekä Nix-voiteella, tehostettuna rikkijauheella. Lisäksi käyn läpi kaikki vaatteeni BioKill-suihkeella, joka on samaa ainetta, kuin Nix, eli permetriiniä. Huoneistoni pesu on kesken, paljon heitän menemään. Saunotus, tai pesu 90-100asteessa ovat myös syyhypunkin poistavia tapoja.  Velvoitin myös tyttäreni, sekä äitini tekemään nämä samat toimenpiteet. Kerron seuraavassa postauksessani, miten heidän oireidensa kävi. Äidillä on reuma, iho-ongelmia, väsymystä jne, tyttärelläni diagnosoitu mm. Crohnin tauti.

Miten voi olla mahdollista, ettei lääkäri/ hoitajat tunnista seitsemän vuoden kutinaa? Eli vanhimpaa, maailman kolmanneksi yleistä ihosairautta? Raamatta mainittu: raamatussa, muutaman tuhat vuotta sitten tästä sairaudesta jo tiedettiin. Agnostikkonakin nostan katseeni kostunein silmin ylös, ja kiitän luojaa, että kärsimys on ohi osaltamme.

Miten tämä voidaan luokitella pelkäksi ihosairaudeksi, kun oireet ovat näin laajat? Sehän on ihan loogista, että punkkien kuollessa/ulostaessa/ kaivaessa käytäviään erilaisia tulehduksia esiintyy. Varsinkin, jos se jatkuu näin kauan.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Usko pois, sinullakin voi olla loisia.

Kirjoitan salanimellä, koska aihe on näin arka. Jos joku kuitenkin haluaa varmistuksia, laittakaa ihmeessä tieto siitä. Tapaamiseen, tai yhteydenpitoon suostun mielelläni, sillä ehdolla, että ainakin vielä henkilöllisyyteni pidetään salassa.  Kirjoitan tämän velvollisuudentunnosta, koska uskon, että kohtalotovereita on paljon. Jopa erikois-ihotautilääkärilläni näytti olevan kyseisiä oireita. Jos hän on loisen kantaja, kuinka monta potilastaan hän on tuolla tietotasolla tartuttanut?

Potilasturvakeskus on tietoinen asiasta, ja olen laittanut tutkinnan vireille.
Vannon, partiolaisen kunniasanalla, kaiken edellämainitsemani olevan totta. Jos joitain kyseisistä oireista on, se ei maksa vaivaa suorittaa samoja toimenpiteitä, ja kokeilla, josko tämä olisi avuksi muillekkin. Ero minussa ihmisenä, on kuin yöllä ja päivällä. Lääkäriltä pitäisi saada Stromectol-kuuri, jos sanoo lähipiirissä olevan vakava syyhytapaus. Suosittelen kaikkia toimenpiteitä yhdessä, tukien toisiaan. Toivon lääkeyhtiöiden heräävän, lopettavan rahastuksen muilla lääkkeillä, ja vaativan ivermektiinin vapaampaa kauppaa Suomessa. Myös injektio tulisi ehdottomasti olla ihmisille saatavilla. Nämä ovat monissa maissa jo vuosittaisia kuureja kansalle. Pastat, tabletit, sekä voiteet käsikauppatavarana. Miksei näin ole Suomessa? Varsinkin nyt, kun maahanmuuttajilla on todettu niin paljon syyhyä. Oletetaanko, ettei se meihin suomalaisiin tartu? Valitettavasti syyhy ei katso ihonväriä.

Joku ammattitaitoinen, on päivittänyt wikipedian tekstin syyhystä suhteellisen ajantasalle. Lukemisen arvoista.

Epidemiavapaata kesää kaikille!